Bad Company arvosteltavana

Nyt on aika Battlefield Bad Companyn lopullisen version koeajolle. Demo-version tunnelmat voit lukea täältä. Lopullisen version testialustana toimii Playstation 3.

EA ystävällisesti lähetti promoversion pelistä hieman ennen Euroopan julkaisua ja pääsin sitä siten etukäteen testailemaan. Loppuun asti yksinpeliä en ole ehtinyt vielä pelaamaan, joten artikkelissa voi olla pieniä epäkohtia. Juonen spoilausta välttelevien ei kannata tekstiin edes tutustua.




Singleplayer

Yllättäen peli ei ala samasta kohtaa kuin demo, demokenttä kun vaikutti olevan pelin alusta. Juonta kuljetetaan pienillä välianimaatioilla ja tehtävänannoilla. Suurin osa tehtävistä tuntuu olevan tyyliin ajele kylään ja tyhjennä se vihollisista tai tuhoa vihollisen kalustoa. Tehtävistä löytyy silti myös vaihtelua. Itse pidin tehtävästä, jossa täytyi pitää hengissä paria omaa tankkia kun ne ajoivat joenuomaa pitkin. Tankin kakkospaikan konekiväärillä pystyi nitistämään vihollisten sinkomiehiä ja siinä samalla sai juosta korjaamassa omia tankkeja. Yksinpelin episodit koostuvat useista tällaisista pienistä missioista, jotka läpäisemällä peli etenee.


Tämän tyylilajin peleissä yksinpelin juonelta ei yleensä vaadita kovin kauheita. Vaikka Bad Companyssa on selvästi panostettu myös yksinpelin tarjoamaan kokemukseen, ei juoni ole kuitenkaan kovin monimutkainen ja selviää jo ensimmäisen episodin jälkeen. Vihollisjoukot saavat palkkionsa kultana, jotka B-komppanian sotilaat tietysti haluavat haalia itselleen. Itseäni kullan metsästys ei oikein kiinnosta, harkot kun ovat piiloteltu pitkin karttaa ja jokaisen talon koluamiseen menisi kamalasti aikaa. Onneksi harkkojen etsiminen ei ole pakollista. Episodin lopuksi kerrotaan aina kuinka monta harkkoa pelaaja on löytänyt ja kuinka monta harkkoa episodi sisältää. Toinen Pokemon-tyylinen ratkaisu on "collectables", nimensä mukaisesti kerättävät esineet, joita näin räiskintäpelissä yllättäen ovat erilaiset aseet. Episodin lopun yhteenveto paljastaa myös niiden tilanteen. Kai tälläisestä näpertelystä joku tykkää, mutta itselleni asialla ei ole merkitystä. Mitä enemmän vihollista tulee vastaan, sen tyytyväisempi olen. Peliin on kuitenkin näillä koitettu saada hieman vaihtelua ja uudelleenpeluuarvoa, ja varmasti joku jaksaa innostua tuommoisesta keräilystä sotimisen ohessa.


Pelaajan lisäksi B-komppaniaan kuuluu kolme sotilasta, jotka seuraavat perässä ja antavat tulitukea. Sotilaat auttavat pelaajaa ihan kiitettävästi. Ainoa heikkous asiassa on se, että vihollinen on pääasiassa kiinnostunut pelaajasta eikä apureista. Tankit yms. rauta keskittyy vain ja ainoastaan pelaajan paloittelemiseen. Hieman hankalaa tankkiakin karkuun juosta, kun se tietää tarkalleen missä menet. Vastustajien tekoäly on kaksijakoista. Välillä ne jäävät jumittamaan paikoilleen, mutta taas välillä osaavat hyödyntää maastoa ja esimerkiksi hakea suojaa. Tosin sitten otetaan kranaatinheitin ja pistetään este päreiksi.



Visuaalisesti peli ei ehkä ole sitä mitä siltä odotti. Grafiikat on kyllä ihan hienoja ja muutaman kerran jää maisemia ihastelemaan, mutta olisin ehkä aavistuksen parempaa vielä odottanut. Loppuisikohan konsoleista vääntö suurilla kartoilla. Se millä peliä on mainostettu, eli tuhoutuva maasto, toimii erittäin komeasti. Olisin odottanut puiden kaatumisen ja talojen hajoamisen vaikuttavan väistämättä hieman tönköltä, mutta olin positiivisesti yllättynyt miten sujuvasti tuhoutuminen tapahtuu. Välillä jää ihan huvikseen vaan tuhoamaan maastoa, mikä tuottaa paljon suurempaa tyydytystä kuin kultaharkkojen etsiminen. Tuhoutuvassa maastossa on kuitenkin muutama kummallisuus johon törmäsin - esimerkiksi peltiaidat eivät hajoa millään. Pelinautintoon nämä eivät silti vaikuta mitenkään. Mukavaa tuhoutuvassa maastossa on myös se, että kulkuneuvoilla törmätessä pieniin esteisiin, se menee päreiksi ja matka jatkuu. Aidat eivät enää ole rajaamassa pelaajan reittivalintaa, vaan ne ovat koristeena luomassa tunnelmaa.


Äänet pelissä ovat yksinkertaisesti mahtavat, kiitos tuettuna olevalle Digital Theater Sound -äänijärjestelmälle. Äänistä saa kaiken irti, kunhan kotoa löytyy kotiteatteri ja tarpeeksi hyvä vahvistin. Tykistökeskitys kuulostaa tykistökeskitykseltä, minkä sopivan volyymitason löydyttyä naapuritkin varmasti hämmästyneinä toteavat. Ääninäyttely on toimivaa. B-komppanian taustatarinaan ja sotilaiden käyttäytymiseen on selvästi panostettu, mitä luonnollisesti avittaa dialogin sisältämä runsas huumori, joka ainakin allekirjoittaneen sai hymyilemään pariinkin otteeseen.


Erilaisia aseita pelistä löytyy hirveät määrät ja suosikkiaseen saa vaikka joka sormelle. En niin hyvin peliin sisään ole vielä päässyt, jotta voisin kertoa onko aseista jokin yli muiden. Itselläni kun on ongelmia tähtäyksen kanssa vielä PS3:n ohjaimella, käteen tuntui sopivan parhaiten ase jossa on korkea tulinopeus. Eri kittien kombinaatiot on pelissä hyvin toteutettu. Yleensä aseista kädessä on konepistooli ja siihen liitetty kranaatinheitin. Kiteistä löytyy myös variaatioita, jolloin heittimen sijasta varustuksen täydentää kranaatit tai pistooli. Pelaaja saa myös mukaansa muuta tavaraa. Vakiona on piikki, jolla itsensä saa takaisin täyteen iskuun rajattoman monesti, ainoastaan piikityskertojen välissä on pidettävä lyhyt tauko. Jottei homma rajoitu pelkkään räiskimiseen ja piikittämiseen, on tarjolla mm. sinko, korjaustyökalu kulkuneuvoille, räjähteitä ja venäläisvalmisteinen laite, jolla saa tilattua tykistökeskityksen liki minne vain. Näitä lisälaitteita (ja aseita) löytyy pitkin karttaa ja onpa ne merkitty karttaankin valkoisella ruksilla. Varsinkin pidän ominaisuudesta, että singon kanssa saa myös kunnon konepistoolin. Moninpelissä aseet ja lisävarusteet valikoituvat perinteisempään tapaan valitun luokan mukaan, siis vain spesialistilla on käytössään räjähteet ja vain assault-luokan sotilas pystyy parantamaan itseään.



Kulkuneuvoja pelistä löytyy mukavat määrät. Autojen ajettavuus on kohdallaan, ne tuntuvat heti kättelystä tutuilta. Mahtava ominaisuus on myös Battlefield Vietnamin ajalta tuttu radio autossa. Poppi soimaan ja täysillä kohti vihollista, siitä ei tunnelma parane. Tankin ohjastaminen taas vaatii alkuun pientä harjoittelua, liikkuminen on hieman erilaista kuin vanhemmissa sarjan peleissä. Eteen- ja taaksepäin liikkuminen tapahtuu vasemmilla olkanäppäimillä, ampuminen oikealla. Tuntuu myös valitettavasti siltä, että tankin saa helpommin jumiin johonkin talon nurkkaan kuin ennen, vaikka periksi antavat seinät helpottavatkin tätä ongelmaa. Kulkuneuvot eivät ole ylivoimaisia, joten kivi-saksi-paperit-periaate toimii käytännössäkin hyvin.


Multiplayer

Moninpelistä löytyy kahdeksan karttaa. Suurin osa on melko tiiviisti pakattu, eli Zatar Wetlandsin tapaista tunnelman tappajaa ei oikeastaan löydy. Pelimuotona on vielä vain Gold Rush, jossa tavoitteena on räjäytellä vastustajan kultalaatikoita. Toinen puoli luonnollisesti puolustaa ja toinen hyökkää. Kultalaatikoita on aina kaksi puolustettavana. Kun hyökkääjät ovat saaneet laatikot tuhottua, karttaan aukeaa uusi alue, josta löytyy toiset kaksi kultalaatikkoa. Hommasta tulee mieleen vähän Enemy Territory.


Tuntuu näin äkkiseltään, että pelin balanssi ei ole täysin kohdallaan. Tosin se voi johtua siitä, että ihmiset eivät osaa vielä kunnolla uutta pelimuotoa ja eivät tiedä mitä tehdä - puolustava puoli kun voittaa lähes aina. Pelimuoto on ihan mukavaa vaihtelua conquestille, joka sekin on tulevaisuudessa tulossa pelattavaksi.


Squadit ovat mukana yhä, niiden toiminta ei tosin näin alkuun ole täysin avautunut. Valikosta voi valita spawn to squad ja peli ilmeisesti arpoo pelaajan johonkin neljän hengen squadiin. Viimeinen hengissä oleva henkilö toimii squadleaderina. Ihan toimiva systeemi. Multiplayer-valikosta löytyy myös alavalikko, josta voi kavereita pyytää squadiin. Tätä toimintoa en ehtinyt kokeilemaan, kun kukaan tuttu ei samaan aikaan ollut pelaamassa. Käsittääkseni toiminto toimii niin, että se tuo kaverin samalle serverille ja samaan squadiin.



Serverin hakeminen pelissä on kyllä turhan huonosti tehty tai sitten olen vaan tottunut liian monimutkaiseen hakuun. Valinnan perusteena kun toimivat vain eri kartat ja se onko palvelin rankattu vai ei. Mitään listaa servereistä ei tule näkyviin, vaan pelaaja yhdistetään jollekkin serverille joka täyttää pelaajan valitsemat vaatimukset. Tosin jos tuo kaverisysteemi toimii kuten pitää ja peli ei ala yhdistelemään serverille, jossa pingit on korkeat, en tässä suurta ongelmaa näe.


Kaikkiahan kiinnostaa tietysti unlockit ja rankit. Melko nopeasti rankki nousee ja aseita ja tavaroita saa availtua. Unlockeilla ei ole mitään järjestystä, miten ne pitäisi avata. Ainoat ovat ne viisi unlock-asetta, jotka saa jotain muuta kautta kuin peliä pelaamalla. Tosin nekin avautuvat rankin noustessa tasolle 25. Kaikennäköisiä killuttimiakin pelissä saa, itse olen kuitenkin tässä vaiheessa sen verran pro, että kokoelmiin ilmestyi vain joku tankki-killutin.


Yksi asia jäi multiplayerissä vähän häiritsemään. Kun pelaaja ampuu vihollista se spottaantuu automaattisesti kaikille. Tällöin vihollisen nametag jää näkyviin kaikille, vaikka vihollinen juoksisi piilossa seinän takana. Mielestäni riittäisi kun se vain näkyisi minimapissa. Eli kun ottaa osumaa on varma, että kaikki vastapuolen pelaajat ovat perässä ja tietävät tarkalleen missä liikut. Tällöin kannattaa pysyä pois seinien vierestä, tiedätte kyllä miksi. Spottaus kestää noin 10 sekuntia.


Pelaaminen on hauskaa hupia. Aseiden eroista ei voi paljon puhua, kun ei tuolla ohjaimella ole mitään toivoa päästä yhtä tarkkaan ampumiseen kuin hiiri & näppäimistö -yhdistelmällä. Äänet moninpelissä jatkavat yksinpelin tasolla, todella loistava tunnelma. En ole vielä missään pelissä vastaavaan törmännyt. Conquest-pelimuotoa jäin kuitenkin vielä Battlefield-veteraanina toivomaan, se on tosin onneksi sieltä vielä tulossa.



Yhteenvetona voisi todeta pelin olevan paljon parempi, mitä osasin odottaa. Ruudunpäivitys on sulavaa ja äänet todella loistavat. Peli tuntuu myös Battlefieldiltä, joten veteraanit tuntevat olonsa kotoisaksi heti ensi metreiltä. Yksinpelikin tuntuu toimivan pienistä puutteista huolimatta. Pelaajia leaderboardissa oli heti pelin julkaisun aikaan 16 000 PS3:n puolella, joten peliseuraa varmasti riittää. Mukavaa oli todeta myös se, että moninpelissä ei millään kulkuneuvolla voinut dominoida. EA on taas onnistunut tekemään pelin, joka ainakin itseäni miellyttää ja sisältää uudistuksia sen verran, ettei homma tunnu vanhan toistolta.


Plus/miinus

+ Äänet
+ Tunnelma
+ Pelattavuus
+ Balanssi ajoneuvojen ja jalkaväen välillä
- Serverihaku
- Nametag-ominaisuus

94/100