Arvostelussa GTA V

Grand Theft Auto V Kehittäjä: Rockstar North Julkaisija: Rockstar Games Julkaisupäivämäärä: 18.11.2014 Ikäraja: 18 Alustat: PlayStation 4, Xbox One, PC Arvosteltu: PlayStation 4 Resoluutio: 1080p Ruudunpäivitys: 30 fps Yksinpeli Moninpeli, 2-30 pelaajaa Pelin kotisivut

Los Santosissa tapahtuu jälleen. Grand Theft Auto V avaa esiripun toistamiseen ja tällä kertaa tiedossa on kaikilla tavoin entistä näyttävämpi esitys. Uuden sukupolven konsoleille julkaistu sekä ensi vuoden alussa PC:lle saapuva peli pystyy viimein näyttämään, mitä Rockstar North siltä jo alunperin tavoitteli.



GTA V:n tarina rakentuu kolmen päähenkilön ympärille. Franklin Clinton on reilu parikymppinen lähiönkasvatti, joka autoliikkeelle työskennellessään päätyy tekemään pikkurötöksiä ja tulee siinä sivussa tavanneeksi Michael De Santan. Vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa hienossa talossa asuvan Michaelin historia on vähän toisenlainen kuin aluksi voisi kuvitella, sillä todistajansuojeluohjelma, väärennetty kuolema ja pieleen mennyt pankkiryöstö eivät ole ihan jokapojan juttuja.

Kolmikon kevyesti persoonallisin ja kenties viime vuoden (GTA V:n alkuperäisen julkaisuvuoden) paras hahmo on Trevor Philips. Trailerissaan asusteleva juoppo kylähullu Trevor ei kumartele ketään ja on valmis muovaamaan kenen tahansa naamakertoimen uusiksi pelkästä vääränlaisesta katseesta. Unohtaa ei tule myöskään Trevorin lähes legendaarisia sutjautuksia tai satunnaista heräämistä valkoisessa mekossa vuoristosta.

Bring me my coffee or I'm gonna cut your arm off!

Mutta kaikkihan nämä vuoden 2013 parhaat pelihahmot jo tuntevat. Pohjimmiltaan GTA V onkin pitkälti sama peli kuin vuosi sitten, nyt se vain ottaa kaiken irti uusien konsolien tarjoamasta lisätehosta. Tekstuurit ovat tarkempia, resoluutio korkeampi, piirtoetäisyys suurempi, sääefektit huikeampia ja kaupunki eläväisempi, kun kaikkea on aiempaa enemmän. Aivan täydellisen pehmeää grafiikka ei kuitenkaan ole, vaan pieniä röpöjä on nähtävissä siellä täällä. Mutta missään vaiheessa ne eivät häiritse, sillä huomion kohteena on aina jotain paljon oleellisempaa.



Siinä missä jokin toinen studio saattaisi ottaa rahat pois graafisella päivityksellä, ollaan Rockstarilla panostettu sen lisäksi pienempiin että isompiin asioihin. Vaikka yksinpelin pääjuoni tai tarina ylipäätänsä ei ole muuttunut, olisi väärin sanoa, ettei pelin sisältöön ole koskettu vuoden aikana. Kenties suurin muutos on First Person -moodin lisääminen. Pelisarjalla ominaisen hahmon taakse sijoittuvan kameran voi vaihtaa milloin tahansa ensimmäisen persoonan näkymään, mikä vaikuttaa olennaisesti omien tekojen todentuntuun. Autolla ajaminen on selvästi vaikeampaa sisäkuvakulmasta, mutta tarjoaa mukavan lisäulottuvuuden.

Uutta kamerakulmaa voi tietysti käyttää myös kepposteluun. Tuntuu ihan eri siistiltä heilutella keskisormea kanssa-autoilijoille tai mätkiä jengiläisiä naamariin. Tappaminen muutenkin tuntuu paljon rankemmalta, kun ase oikeasti on siinä kädessä ja ihmisten reaktiot näkee lähempää.



Muutoksia on kokenut myös tähtääminen - nyt auton ratista pystyy ensin tähtäämään ja sitten vasta ampumaan, eikä toisinpäin. Autovalikoiman laajentumisen myötä kaduilla huristelee vastaan aiempaa laajempi valikoima autotallintäytettä. Unohtaa ei tule radiokanaviakaan, joita on päivitetty uudella sisällöllä ja 150 biisillä.

You forget a thousand things every day, pal. Make sure this is one of 'em.

Yksinpelin jälkeenkin tekemistä ja tutkittavaa riittää järkyttäviä määriä. Los Santosissa tai sen ympäristössä ei iske kyllästyminen, sillä pelimaailma tarjoaa vasteen aivan hullunkurisiinkin asioihin. Esimerkkinä Michaelin vihainen reaktio siihen, kun Trevor ampuu tämän taloa raketeilla. Kuka näitä keksii, oikeasti?

Seikkailua voi tietysti jatkaa Onlinen puolellakin. Nyt samaan maailmaan mahtuu jopa 30 pelaajaa, mikä tekee keskimääräisestä sairaalareissujen välistä luultavasti pahimmillaan aika lyhyen. Nettipeleihin mukaansa saa aiemmalla konsolilla hankitun menneisyyden ja omaisuuden, sillä hahmonsa pystyy siirtämään uudelle alustalle.

Yhteenveto

Kun kympin pelistä tehdään vielä parempi, tulee ongelmia pisteytyksen kanssa. Lienee parasta tyytyä ylisanoihin. GTA V on yksi 2000-luvun parhaita pelejä: siinä riittää syvyyttä, sisältöä, huumoria, tutkittavaa - kaikkea - luultavasti sadoiksi tunneiksi. Se mitä edellisen sukupolven konsolien versiosta puuttui, on uuden raudan myötä saatu paikattua onnistuneesti. Graafisesti peli ei ole täydellinen, rosoisia reunoja ja pieniä bugeja riittää, mutta niitä on väkisinkin tämän kokoluokan pelissä. Immersio elävästä kaupungista peittää lähes täydellisesti kaikki tuollaiset virheet alleen ja saa upottamaan tuntikaupalla aikaa kolmikon kohtaloiden selvittämiseen sekä pelimaailmaan tutustumiseen. Puhumattakaan muiden pelaajien kouluttamisesta Online-muodossa.



Ainoa todellinen miinus pelissä on jälleenpeluuarvo. Päätarinaa ei liiemmin ole muutettu, joten jos sen on jo aiemmin hinkannut millintarkasti läpi, saattaa "tämä on jo nähty" -fiilis paikoitellen päästä kummittelemaan. Olisin odottanut edes sinne tänne ripoteltuja pieniä ylläreitä tai pientä lisäkoukeroa perusjuoneen. Joko tällaiset jäi huomaamatta, tai sitten niitä ei ollut.

GTA V on jokseenkin niin täydellinen peli kuin mitä tällaiselta avoimen maailman eeppiseltä mestariteokselta kehtaa odottaa. Kenenkään vähänkään tämän sortin peleistä diggaavan ei sitä tule jättää kokeilematta.

Plussat [+]	Miinukset [-]
+ Jäätävän hyvä + Kaikki uudistukset + Trevor	- Tarinan jälleenpeluuarvo