Nykypäivän räiskintäpelien joukossa Borderlands-pelisarja on outo lintu. Co-op-pelaamiseen ja huumoriin pohjautuva Borderlands ei todellakaan ota itseään vakavasti, mutta pelisarjan vauhti on riittänyt jo kolmanteen osaan. Borderlands: The Pre-Sequel sijoittuu juonellisesti kahden ensimmäisen pelin väliin.
Tarina kertoo kuinka Handsome Jackista tuli Handsome Jack, yhdessä Vault hunterien avustuksella. Borderlandseissä juoni on aina tuntunut toisarvoiselta, lähinnä syyltä kertoa vitsejä. Niin tälläkin kertaa. Juoni etenee ilman välivideoita, hahmojen höpöttäessä pelin yhteydessä. Ja juttua juonihahmoilla riittääkin, lähes jokaisella on puheripuli, joka ei ota loppuakseen edes räiskinnän ajaksi. Tämä tekee juonen seuraamisesta vaikeaa, kun suuri osa höpötyksistä menee täysin ohi räiskinnän lomassa. Onneksi sentään pelin vitsit naurattavat edelleen.
Pelattavia hahmoja on neljä. Vaikka niillä päästään pelaamaan Pre-Sequelissä ensimmäistä kertaa, ovat kaikki neljä olleet mukana juonihahmoina sarjan edellisissä osissa. Athena "the Gladiator" oli palkkamurhaaja ensimmäisen Borderlandsissä, nyt hän heiluttelee ammuksia torjuvaa kilpeä hyviksien joukossa. Nisha "the Lawbringer" oli Lynchwood-kaupungin sheriffi kakkososassa. Hänen erikoiskykynsä lisää aseiden tehoa ja antaa hetkellisen automaattitähtäyksen. Wilhelm "the Enforcer" nähtiin pomovastuksena Borderlands kakkosessa, Pre-Sequelissä erikoiskyky loihtii esiin parin lentäviä robotteja, joista toinen parantaa hahmoa ja toinen pommittaa vihollisia. Nelikon mielenkiintoisin hahmo on ehdottomasti Claptrap "the Fragtrap", postilaatikkoa muistuttava pieni robotti, joka on tuttu pelisarjan kaikista osista. Claptrapillä on liuta erikoiskykyjä, joista osa on hyödyllisiä ja osa vähemmän hyödyllisiä. Esimerkiksi Funzerker-kyvyn aikana kaikki pelaajat ampuvat itsekseen, loputtomilla ammuksilla, kun taas Rubber Ducky -kyky saa pelaajat kimpoilemaan seinillä kuin superpallot. Eri kykyjen väliltä ei voi itse valita mieluisinta, vaan peli arpoo mikä niistä kulloinkin aktivoituu.
Claptrap ehdottomasti pelastaa hahmokavalkadin, sillä muut hahmot eivät ole erityisen kiinnostavia. Onneksi hassut aseet ja hahmomodifikaatiot tuovat lisäväriä peliin. Poimittavaa tavaraa, eli loottia, pelissä piisaa loputtomasti: jokaisen kulman takana voi odottaa uusi ase, joka on hitusen parempi kuin edellinen. Aseita on myös montaa sorttia; löytyy rynnäkkökivääreitä, haulikoita, laser-aseita, pistooleja, tarkkuuskiväärejä, sinkoja jne. Aseissa on myös mukavasti erikoisuuksia, kuten räjähtäviä ammuksia, viholliset jäädyttäviä ammuksia ja jotkut aseet toimivat kranaatteina niitä ladatessa. Erikoisuuksia löytyy myös kranaatti-, hahmo- ja energiakilpien modifikaatioista. Eräs hahmomodifikaatio muokkaa Enforceria niin, että hyppyhyökkäyksen tehdessään hahmo purskauttaa lätäkön happoa alleen ja vetäisee mojovan pierun.
Pre-Sequelin heikkouksien lähde on pelin miljöö. Se sijoittuu pelisarjan edellisistä osista tutun Pandora-planeetan kuuhun. Kuussa kun ollaan niin happea ja painovoimaa ei ole tuhlattavaksi. Nämä elementit muodostavatkin ainoat pelilliset uudistukset pelisarjaan. Ulkona seikkailtaessa pelaajat voivat ottaa jättiloikkia, mutta muuten painovoiman vähyys ei juuri näy. Hapen kerääminen ja isot hypyt tuntuvat aluksi hauskalta, mutta käyvät hyvin nopeasti tylsäksi ja ovatkin melko turha uudistus. Muuten liikkuminen ja ampuminen toimivat hyvin luontevasti ja sujuvasti.
Elpis-kuu on muutenkin melko tylsä paikka, kiveä ja jäätä on loputtomiin ja kaikki sisätilatkin muistuttavat toisiaan. Kuun valopilkkuna on Concordian kaupunki, josta löytyy mm. peliautomaatti, joka voiton osuessa antaa hyödyllistä tavaraa ja häviön kohdalla sylkee kranaatteja. Kuussa välimatkat ovat melko pitkiä ja eri alueiden välillä joutuu ramppaamaan liiaan usein. Matkustamista nopeuttavat ajoneuvot, mutta niitäkin on vain kaksi erilaista ja molemmat ohjautuvat epämääräisesti.
Pre-Sequelia testattiin kolmen pelaajan voimin ja pelin co-op-ominaisuudet tekivät vaikutuksen. Peliin liittyminen ja siitä lähteminen toimii saumattomasti, pelaajat voivat liittyä peliin lennosta ja myös vaikeustasoa säädetään pelajaamäärän mukaan. Tiimityöskentelyä pelissä tarvitaankin, sillä loottijärjestelmä toimii tyylillä nopeat syövät hitaat ja ahneet pelaajat voivat viedä kaikki tarjolla olevat varusteet. Pelissä tosin riittää vaikeustasoa ilman itsekkäitä kavereitakin, varsinkin jos jättää sivutehtävien tekemisen vähälle. Jos vastustajien taso on pari omaasi korkeammalla tulee kuoleminen hyvin tutuksi. Onneksi kuolema ei korjaa heti elämäpalkin näyttäessä nollaa, vaan voit vielä päästä takaisin taisteluun jos onnistut saamaan tapon lyhyen Last Stand -hetken aikana. Last Standin aikana pelaaja voi ampua, mutta ei liikkua ja jos tappaminen ei onnistu, kaverit voivat vielä auttaa ylös maasta.
Pre-Sequel ei tuo juurikaan uutta pelisarjaan, vaan tarjoaa lisää sitä samaa. Valitettavasti kuu on tylsä paikka pelille, joka ammentaa huumorista ja värikkyydestään. Hauska Claptrap ja osuvat vitsit nostavat tunnelmaa, mutta eivät tarpeeksi päästäkseen samalle tasolle edeltäjiensä kanssa. Jos Borderlands on jäänyt kokematta, kannattaa aloittaa mieluummin kakkososasta kuin tästä, mutta pelisarjan ystäville peli tarjoaa monta tuntia kohtuu hyvätasoista räiskyttelyä.
Arvostelu ja teksti: oklibugli
Kuvat: iArska
Testaajat: oklibugli, iArska, Bananazorz
Borderlands: The Pre-Sequel
|  |
Tarina kertoo kuinka Handsome Jackista tuli Handsome Jack, yhdessä Vault hunterien avustuksella. Borderlandseissä juoni on aina tuntunut toisarvoiselta, lähinnä syyltä kertoa vitsejä. Niin tälläkin kertaa. Juoni etenee ilman välivideoita, hahmojen höpöttäessä pelin yhteydessä. Ja juttua juonihahmoilla riittääkin, lähes jokaisella on puheripuli, joka ei ota loppuakseen edes räiskinnän ajaksi. Tämä tekee juonen seuraamisesta vaikeaa, kun suuri osa höpötyksistä menee täysin ohi räiskinnän lomassa. Onneksi sentään pelin vitsit naurattavat edelleen.
Pelihahmot
Pelattavia hahmoja on neljä. Vaikka niillä päästään pelaamaan Pre-Sequelissä ensimmäistä kertaa, ovat kaikki neljä olleet mukana juonihahmoina sarjan edellisissä osissa. Athena "the Gladiator" oli palkkamurhaaja ensimmäisen Borderlandsissä, nyt hän heiluttelee ammuksia torjuvaa kilpeä hyviksien joukossa. Nisha "the Lawbringer" oli Lynchwood-kaupungin sheriffi kakkososassa. Hänen erikoiskykynsä lisää aseiden tehoa ja antaa hetkellisen automaattitähtäyksen. Wilhelm "the Enforcer" nähtiin pomovastuksena Borderlands kakkosessa, Pre-Sequelissä erikoiskyky loihtii esiin parin lentäviä robotteja, joista toinen parantaa hahmoa ja toinen pommittaa vihollisia. Nelikon mielenkiintoisin hahmo on ehdottomasti Claptrap "the Fragtrap", postilaatikkoa muistuttava pieni robotti, joka on tuttu pelisarjan kaikista osista. Claptrapillä on liuta erikoiskykyjä, joista osa on hyödyllisiä ja osa vähemmän hyödyllisiä. Esimerkiksi Funzerker-kyvyn aikana kaikki pelaajat ampuvat itsekseen, loputtomilla ammuksilla, kun taas Rubber Ducky -kyky saa pelaajat kimpoilemaan seinillä kuin superpallot. Eri kykyjen väliltä ei voi itse valita mieluisinta, vaan peli arpoo mikä niistä kulloinkin aktivoituu.
Claptrap ehdottomasti pelastaa hahmokavalkadin, sillä muut hahmot eivät ole erityisen kiinnostavia. Onneksi hassut aseet ja hahmomodifikaatiot tuovat lisäväriä peliin. Poimittavaa tavaraa, eli loottia, pelissä piisaa loputtomasti: jokaisen kulman takana voi odottaa uusi ase, joka on hitusen parempi kuin edellinen. Aseita on myös montaa sorttia; löytyy rynnäkkökivääreitä, haulikoita, laser-aseita, pistooleja, tarkkuuskiväärejä, sinkoja jne. Aseissa on myös mukavasti erikoisuuksia, kuten räjähtäviä ammuksia, viholliset jäädyttäviä ammuksia ja jotkut aseet toimivat kranaatteina niitä ladatessa. Erikoisuuksia löytyy myös kranaatti-, hahmo- ja energiakilpien modifikaatioista. Eräs hahmomodifikaatio muokkaa Enforceria niin, että hyppyhyökkäyksen tehdessään hahmo purskauttaa lätäkön happoa alleen ja vetäisee mojovan pierun.
Kuusta ei ole leikkipaikaksi
Pre-Sequelin heikkouksien lähde on pelin miljöö. Se sijoittuu pelisarjan edellisistä osista tutun Pandora-planeetan kuuhun. Kuussa kun ollaan niin happea ja painovoimaa ei ole tuhlattavaksi. Nämä elementit muodostavatkin ainoat pelilliset uudistukset pelisarjaan. Ulkona seikkailtaessa pelaajat voivat ottaa jättiloikkia, mutta muuten painovoiman vähyys ei juuri näy. Hapen kerääminen ja isot hypyt tuntuvat aluksi hauskalta, mutta käyvät hyvin nopeasti tylsäksi ja ovatkin melko turha uudistus. Muuten liikkuminen ja ampuminen toimivat hyvin luontevasti ja sujuvasti.
Elpis-kuu on muutenkin melko tylsä paikka, kiveä ja jäätä on loputtomiin ja kaikki sisätilatkin muistuttavat toisiaan. Kuun valopilkkuna on Concordian kaupunki, josta löytyy mm. peliautomaatti, joka voiton osuessa antaa hyödyllistä tavaraa ja häviön kohdalla sylkee kranaatteja. Kuussa välimatkat ovat melko pitkiä ja eri alueiden välillä joutuu ramppaamaan liiaan usein. Matkustamista nopeuttavat ajoneuvot, mutta niitäkin on vain kaksi erilaista ja molemmat ohjautuvat epämääräisesti.
Yhteispeli toimii
Pre-Sequelia testattiin kolmen pelaajan voimin ja pelin co-op-ominaisuudet tekivät vaikutuksen. Peliin liittyminen ja siitä lähteminen toimii saumattomasti, pelaajat voivat liittyä peliin lennosta ja myös vaikeustasoa säädetään pelajaamäärän mukaan. Tiimityöskentelyä pelissä tarvitaankin, sillä loottijärjestelmä toimii tyylillä nopeat syövät hitaat ja ahneet pelaajat voivat viedä kaikki tarjolla olevat varusteet. Pelissä tosin riittää vaikeustasoa ilman itsekkäitä kavereitakin, varsinkin jos jättää sivutehtävien tekemisen vähälle. Jos vastustajien taso on pari omaasi korkeammalla tulee kuoleminen hyvin tutuksi. Onneksi kuolema ei korjaa heti elämäpalkin näyttäessä nollaa, vaan voit vielä päästä takaisin taisteluun jos onnistut saamaan tapon lyhyen Last Stand -hetken aikana. Last Standin aikana pelaaja voi ampua, mutta ei liikkua ja jos tappaminen ei onnistu, kaverit voivat vielä auttaa ylös maasta.
Yhteenveto
Pre-Sequel ei tuo juurikaan uutta pelisarjaan, vaan tarjoaa lisää sitä samaa. Valitettavasti kuu on tylsä paikka pelille, joka ammentaa huumorista ja värikkyydestään. Hauska Claptrap ja osuvat vitsit nostavat tunnelmaa, mutta eivät tarpeeksi päästäkseen samalle tasolle edeltäjiensä kanssa. Jos Borderlands on jäänyt kokematta, kannattaa aloittaa mieluummin kakkososasta kuin tästä, mutta pelisarjan ystäville peli tarjoaa monta tuntia kohtuu hyvätasoista räiskyttelyä.
| Plussat [+] | Miinukset [-] |
| + Claptrap the Fragtrap + Huumori + Co-op | - Tylsät maisemat - Matkustus - Juonen vaikea seurattavuus |
Arvosana: 7/10
Arvostelu ja teksti: oklibugli
Kuvat: iArska
Testaajat: oklibugli, iArska, Bananazorz
MAINOS
MAINOS
1
1