802.11ac-tekniikka valuu pikkuhiljaa reitittimien ominaisuuslistauksiin. Useimmilta laitevalmistajilta on jo tullut ensimmäiset kyseistä tekniikkaa tukeva laitteet myyntiin, vaikka varsinaisesti standardi on yhä kesken. Buffalon ac-tekniikan reititin tunnetaan nimellä AirStation 1750. Saimme testiimme sen sekä kaveriksi AC866-tikun hoitamaan yhteyttä läppärin päässä.
AirStation 1750 toimii kahdella eri taajuudella: yleinen 2,4 GHz ja ruuhkattomampi 5 GHz. Tavallisesti langattomat laitteet käyttävät 2,4 GHz:n taajuutta, mikä saattaa pahimmillaan aiheuttaa yhteysongelmia, jos samassa tilassa tai taloudessa on käytössä useita langattomuuteen pohjautuvia laitteita. 5 GHz:n taajuuden käyttöön on viime vuosien aikana siirrytty hiljalleen. Korkeammalla taajuudella signaali vaimenee nopeammin, mikä näkyy lyhyempinä kantomatkoina mutta myös vähäisempänä häiriönä muista laitteista. Yhä viimeisteltävänä oleva 802.11ac-verkkostandardi toimii juuri tuolla taajuudella ja mahdollistaa nopeuksien nousun kymmeniin megabitteihin sekunnissa. Teoriassa 802.11ac toimii 1300 Mbps nopeudella, mutta kuten aina siirtonopeuksien kohdalla, todellisuudessa aivan sinne ei ylletä.
Buffalon AirStation 1750 on valmistajan ensimmäinen 802.11ac-reititin ja pohjautuu standardin 2.0 vedokseen. Uudesta tekniikasta huolimatta sillä saa luotua samanaikaisesti verkon vanhemmille 802.11g- ja 802.11n-standardeillekin. Vastaavasti langaton verkko voidaan asettaa toimimaan sekä 2,4 GHz:n että 5 GHz:n taajuuksille, jotta taaksepäin yhteensopivuus varmistuu mahdollisimman pitkälle.
AirStation 1750 on simppelin elegantti ulkonäöltään. Mustat kyljet ja tummanharmaat reunat tekevät siitä arvokkaan näköisen ilmestyksen. Neliskulmaisen nurkista pyöristetyn pömpelin voi sijoittaa pysty- tai vaaka-asentoon mukana tulevien jalustojen avulla. Kaikki liitännät sijaitsevat takana, merkkivalot ja AOSS-nappula edessä. Langallisesti kytkeä voi suoraan neljä laitetta ja yhden USB-laitteen. Erillistä antennia reitittimessä ei ole, vaan kyljen harmaa kehys hoitaa sen roolin. Ilman törröttäviä antenneja reititin mahtuu pienempään tilaan ja sulautuu huomattavasti paremmin ympäristöönsä. Tästä syystä sitä ei ole välttämätöntä piilottaa kaappiin tai huoneen nurkkaan.
Läppärin USB-liittimeen asennettava AC866-tikun suunnittelussa on noudatettu hyvin samaa linjaa: harmaa reunus ja muutoin musta pinta. USB-liittimen saa neljään eri kulmaan. Asennolla ei ole liiemmin vaikutusta signaalin kannalta, vaan useamman sentin pituinen tikku on liikkuvan liittimen ansiosta joustava ja mahdollisimman paljon poissa tieltä. Tikulla on leveyttä enemmän kuin USB-liittimellä, minkä takia se suoraan koneeseen kytkettynä saattaa estää ihan vieressä olevien liittimien käyttämisen. Sen vuoksi mukana tulee noin 10 cm pitkä jatkojohto, jolla tikun saa siirrettyä kauemmas. Johdon varren materiaali sallii muotoilun, jolloin sen voi taivutella haluamaansa asentoon.
Itse reitittimen asennus on huomattavasti simppeliä. Modeemista tai parhaimmillaan suoraan seinästä verkkokaapeli kiinni reitittimeen, virta päälle ja lyhyt odottelu. Langattoman yhteyden saa muodostettua samantien reitittimen kyljessä olevan tietoliuskan avulla. Siihen on merkitty laitteen oletusasetukset wlanin salasanaa myöten, joten langallista yhteyttä ei ole välttämätöntä käyttää missään vaiheessa. Erittäin käyttäjäystävällinen toteutus. Kun langaton yhteys on ensimmäisen kerran muodostettu, ohjaa reititin käyttäjän antamaan asetukset Internet-yhteyden muodostamista varten. Tietojen syöttämisen jälkeen reititin muodostaa yhteyden huolellisen hitaasti ja ilmoittaa onnistumisesta, mutta ei ohjaa käyttäjää enää eteenpäin. Ei enää niin näppärää.
Langattomia verkkoja luodaan kaksin kappalein. Kryptisesti "BUFFALO-6A0ED2_A" ja "BUFFALO-6A0ED2_G" nimetyt verkot toimivat eri taajuuksilla. A-verkko on 802.11ac/n/a 5 GHz:n taajuudella käyttäen 80 MHz:n tiedonsiirtokanavaa. G asettuu oletuksena 20 MHz:n kanavalle tukemaan 11n/g/b-tekniikoita 2,4 GHz:n taajuudella, mutta sen saa vaihdettua nopeammaksi tarvittaessa. Salausavain on molemmissa sama kuin mikä lukee reitittimen mukana tulevassa tietoliuskassa, joten uuden koneen tai kaverin tabletin kytkee helposti samaan verkkoon. Mikäli kaverin konetta ei halua samaan sisäverkkoon, voi luoda erikseen vierastilejä käytettäväksi vierasverkossa. Näin kaverit voivat käyttää Internetiä, mutta eivät näe lähiverkossa jaettuja tiedostoja ja tulostimia.
Hallintapaneeliin päästessä käyttömukavuus ottaa muutenkin aikamoisen askeleen alaspäin. Sen ulkoasu on vanhahtava ja epäselkeä, aivan kuin olisi loikannut ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin aikaan, jolloin kotisivut olivat sitä tyylikkäämpiä, mitä enemmän niissä oli käytetty yhteensopimattomia värejä ja muotoja. Vain välkkyvät kuva-animaatiot puuttuvat.
Kyllä hallintapaneelia tottuu käyttämään, mutta looginen se ei missään nimessä ole ja pahasti muita kilpailijoita jäljessä. Jokaista asetusten tallennuskertaa seuraa laitteen automaattinen uudelleenkäynnistys, mikä etenkin asetuksia laajemmin rukatessa alkaa nopeasti ärsyttämään. Joissain ominaisuuksissa on yllättäviä puutteita. Esimerkiksi jos reitittimen USB-porttiin kytkee ulkoisen kiintolevyn, voi siinä käyttää vain FAT32-tiedostojärjestelmää sekä vain yhtä osiota per kiintolevy. Näin 2000-luvulla nämä ovat todella erikoisia rajoituksia etenkin, kun FAT32 tukee vain alle 4 GB:n kokoisia tiedostoja. Kiintolevyjä voi olla korkeintaan neljä.
Kiintolevyä käytettäessä sen voi asettaa toimimaan verkkokiintolevynä, mediapalvelimena ja Bittorrent-latauspaikkana. Luku- ja kirjoitusoikeuksia säätäminen tapahtuu käyttöoikeuksien perusteella. USB-porttiin voi kytkeä myös tulostimen, mikä lienee tämän reitittimen kohdalla loogisin vaihtoehto. Esimerkiksi 3G-tikkuja ei tueta lainkaan.
Tikun kohdalla asennus ei sujunut ihan niin näppärästi kuin olisi olettanut. Donglen kytkeminen USB-liittimeen tuotti vain asennus ei onnistunut -tekstin ja kun läppärissä ei enää optista asemaa ole, joutui ajurit kaivamaan netin kautta. Vielä erikoisemmaksi tilanteen teki se, että Buffalon sivuilta ajurit oli ladattavana vain ajurilevyn kopiona.
USB-tikun asennusohjelman taso on samaa hallintapaneelin kanssa - vanhahtava ja hankala käyttää. Useamman minuutin näpyttelyn jälkeen tikku kuitenkin on asennettu ja toimii ongelmitta. Plussaa siitä, että langattomien yhteyksien hallintaa varten ei asenneta erillistä ohjelmaa, vaan se tapahtuu tavanomaisesti Windowsin omasta verkkohallinnasta.
Uutta tekniikkaa kun testataan, oleellisessa osassa on sen suorituskyky. Buffalon AirStationin kohdalla testejä ajettiin useammalla eri konfiguraatiolla: 802.11ac:n nopeus mitattiin testaamisen vuoksi mukana tulleen USB-tikun kanssa 5 GHz:n taajuudella. Vastaavasti 802.11n:n siirtonopeudet mitattiin tikun kanssa, mutta taajuutena käytettiin sekä 2,4 GHz:ä että 5 GHz:ä.
Testikokoonpano on yksinkertainen. Tiedosto siirretään kannettavalta tietokoneelta toiselle siten, että yksi kannettavista on kytkettynä langallisesti gigaisen verkkokortin kautta suoraan reitittimeen ja toinen kannettava muodostaa yhteyden langattomasti AC866-tikun kautta. Kaikki laitteet sijaitsevat samassa huoneessa noin viiden metrin päässä toisistaan. Tulokset on mitattu kahdella tavalla - siirtämällä suurikokoinen exe-tiedosto ja käyttämällä PCATTCP-ohjelmaa TCP-pakettien lähettämiseen.
Buffalon AC866-tikku rajoittaa nopeutta jonkin verran. Kun 802.11ac:sta irtoaisi parhaimmillaan 1300 Mbps, pystyy tikku korkeintaan 866 Mbps nopeuteen. Tämä näkyy selkeästi alhaisempina siirtonopeuksina kuin esimerkiksi aiemmin arvostelussa olleen ASUS RT-AC66U:n kanssa saavutettiin. Tästä syystä lukemat eivät harmillisesti ole vertailukelpoisia 802.11ac-standardia käytettäessä. Kyse ei ole reitittimen huonoudesta, vaan tikun rajoituksista. Sen sijaan 802.11n:n kohdalla tulokset ovat vertailtavissa.
Testeissä 802.11ac:lla maksimisiirtonopeus on noin 26 megatavua sekunnissa, mikä on rajoituksista huolimatta hyvä tulos. Jos tikku ei rajoittaisi kaistaa, olisivat tulokset todennäköisesti 40 MB/s hujakoilla. 802.11n:llä 5 GHz:n taajuudella tulos on 18 MB/s ja 2,4 GHz:n taajuudella 9 MB/s. 802.11ac on siis 45 % ja 188 % nopeampi, vaikkei ihan koko kaistaa saataisikaan käyttöön.
Buffalo AirStation 1750 on, etenkin hintaansa nähden, hyvä reititin. Hallintapaneelin ja ominaisuuksien puutteet on syytä ottaa huomioon, jos tietää moisia kaipaavansa, muutoin niiden merkitys on melko vähäinen. Ensiasennus sujuu nopeasti ja näppärästi, ja kavereiden tullessa kylään, antaa langattoman verkon tiedot helposti mukana tulevalla lipareella. Ulkonäöllisesti reititintä ei tarvitse hävetä, sillä se on varsin huomaamaton integroitujen antennien ansiosta ja tyylikkään ilmeen vuoksi se kestää katsettakin.
Kilpailukykyisen hinnan vuoksi AirStation 1750 on varteenotettava vaihtoehto modernia kotiverkkoa pystytettäessä. Siirtotesteissä nopeudet olivat sitä luokkaa, että kotiverkossa liikuttaa dataa koneelta toiselle taatusti tarpeeksi rivakasti, vaikka laitteet eivät vielä ac-standardia tukisivatkaan. Buffalo AirStation AC1750 maksaa noin 180 euroa.
Buffalo AirStation AC1750 -reititin
|
AirStation 1750 toimii kahdella eri taajuudella: yleinen 2,4 GHz ja ruuhkattomampi 5 GHz. Tavallisesti langattomat laitteet käyttävät 2,4 GHz:n taajuutta, mikä saattaa pahimmillaan aiheuttaa yhteysongelmia, jos samassa tilassa tai taloudessa on käytössä useita langattomuuteen pohjautuvia laitteita. 5 GHz:n taajuuden käyttöön on viime vuosien aikana siirrytty hiljalleen. Korkeammalla taajuudella signaali vaimenee nopeammin, mikä näkyy lyhyempinä kantomatkoina mutta myös vähäisempänä häiriönä muista laitteista. Yhä viimeisteltävänä oleva 802.11ac-verkkostandardi toimii juuri tuolla taajuudella ja mahdollistaa nopeuksien nousun kymmeniin megabitteihin sekunnissa. Teoriassa 802.11ac toimii 1300 Mbps nopeudella, mutta kuten aina siirtonopeuksien kohdalla, todellisuudessa aivan sinne ei ylletä.
Buffalon AirStation 1750 on valmistajan ensimmäinen 802.11ac-reititin ja pohjautuu standardin 2.0 vedokseen. Uudesta tekniikasta huolimatta sillä saa luotua samanaikaisesti verkon vanhemmille 802.11g- ja 802.11n-standardeillekin. Vastaavasti langaton verkko voidaan asettaa toimimaan sekä 2,4 GHz:n että 5 GHz:n taajuuksille, jotta taaksepäin yhteensopivuus varmistuu mahdollisimman pitkälle.
Ulkonäkö
AirStation 1750 on simppelin elegantti ulkonäöltään. Mustat kyljet ja tummanharmaat reunat tekevät siitä arvokkaan näköisen ilmestyksen. Neliskulmaisen nurkista pyöristetyn pömpelin voi sijoittaa pysty- tai vaaka-asentoon mukana tulevien jalustojen avulla. Kaikki liitännät sijaitsevat takana, merkkivalot ja AOSS-nappula edessä. Langallisesti kytkeä voi suoraan neljä laitetta ja yhden USB-laitteen. Erillistä antennia reitittimessä ei ole, vaan kyljen harmaa kehys hoitaa sen roolin. Ilman törröttäviä antenneja reititin mahtuu pienempään tilaan ja sulautuu huomattavasti paremmin ympäristöönsä. Tästä syystä sitä ei ole välttämätöntä piilottaa kaappiin tai huoneen nurkkaan.
Läppärin USB-liittimeen asennettava AC866-tikun suunnittelussa on noudatettu hyvin samaa linjaa: harmaa reunus ja muutoin musta pinta. USB-liittimen saa neljään eri kulmaan. Asennolla ei ole liiemmin vaikutusta signaalin kannalta, vaan useamman sentin pituinen tikku on liikkuvan liittimen ansiosta joustava ja mahdollisimman paljon poissa tieltä. Tikulla on leveyttä enemmän kuin USB-liittimellä, minkä takia se suoraan koneeseen kytkettynä saattaa estää ihan vieressä olevien liittimien käyttämisen. Sen vuoksi mukana tulee noin 10 cm pitkä jatkojohto, jolla tikun saa siirrettyä kauemmas. Johdon varren materiaali sallii muotoilun, jolloin sen voi taivutella haluamaansa asentoon.
Käyttöönotto
Itse reitittimen asennus on huomattavasti simppeliä. Modeemista tai parhaimmillaan suoraan seinästä verkkokaapeli kiinni reitittimeen, virta päälle ja lyhyt odottelu. Langattoman yhteyden saa muodostettua samantien reitittimen kyljessä olevan tietoliuskan avulla. Siihen on merkitty laitteen oletusasetukset wlanin salasanaa myöten, joten langallista yhteyttä ei ole välttämätöntä käyttää missään vaiheessa. Erittäin käyttäjäystävällinen toteutus. Kun langaton yhteys on ensimmäisen kerran muodostettu, ohjaa reititin käyttäjän antamaan asetukset Internet-yhteyden muodostamista varten. Tietojen syöttämisen jälkeen reititin muodostaa yhteyden huolellisen hitaasti ja ilmoittaa onnistumisesta, mutta ei ohjaa käyttäjää enää eteenpäin. Ei enää niin näppärää.
Langattomia verkkoja luodaan kaksin kappalein. Kryptisesti "BUFFALO-6A0ED2_A" ja "BUFFALO-6A0ED2_G" nimetyt verkot toimivat eri taajuuksilla. A-verkko on 802.11ac/n/a 5 GHz:n taajuudella käyttäen 80 MHz:n tiedonsiirtokanavaa. G asettuu oletuksena 20 MHz:n kanavalle tukemaan 11n/g/b-tekniikoita 2,4 GHz:n taajuudella, mutta sen saa vaihdettua nopeammaksi tarvittaessa. Salausavain on molemmissa sama kuin mikä lukee reitittimen mukana tulevassa tietoliuskassa, joten uuden koneen tai kaverin tabletin kytkee helposti samaan verkkoon. Mikäli kaverin konetta ei halua samaan sisäverkkoon, voi luoda erikseen vierastilejä käytettäväksi vierasverkossa. Näin kaverit voivat käyttää Internetiä, mutta eivät näe lähiverkossa jaettuja tiedostoja ja tulostimia.
Hallintapaneeliin päästessä käyttömukavuus ottaa muutenkin aikamoisen askeleen alaspäin. Sen ulkoasu on vanhahtava ja epäselkeä, aivan kuin olisi loikannut ajassa parikymmentä vuotta taaksepäin aikaan, jolloin kotisivut olivat sitä tyylikkäämpiä, mitä enemmän niissä oli käytetty yhteensopimattomia värejä ja muotoja. Vain välkkyvät kuva-animaatiot puuttuvat.
Kyllä hallintapaneelia tottuu käyttämään, mutta looginen se ei missään nimessä ole ja pahasti muita kilpailijoita jäljessä. Jokaista asetusten tallennuskertaa seuraa laitteen automaattinen uudelleenkäynnistys, mikä etenkin asetuksia laajemmin rukatessa alkaa nopeasti ärsyttämään. Joissain ominaisuuksissa on yllättäviä puutteita. Esimerkiksi jos reitittimen USB-porttiin kytkee ulkoisen kiintolevyn, voi siinä käyttää vain FAT32-tiedostojärjestelmää sekä vain yhtä osiota per kiintolevy. Näin 2000-luvulla nämä ovat todella erikoisia rajoituksia etenkin, kun FAT32 tukee vain alle 4 GB:n kokoisia tiedostoja. Kiintolevyjä voi olla korkeintaan neljä.
Kiintolevyä käytettäessä sen voi asettaa toimimaan verkkokiintolevynä, mediapalvelimena ja Bittorrent-latauspaikkana. Luku- ja kirjoitusoikeuksia säätäminen tapahtuu käyttöoikeuksien perusteella. USB-porttiin voi kytkeä myös tulostimen, mikä lienee tämän reitittimen kohdalla loogisin vaihtoehto. Esimerkiksi 3G-tikkuja ei tueta lainkaan.
Tikun kohdalla asennus ei sujunut ihan niin näppärästi kuin olisi olettanut. Donglen kytkeminen USB-liittimeen tuotti vain asennus ei onnistunut -tekstin ja kun läppärissä ei enää optista asemaa ole, joutui ajurit kaivamaan netin kautta. Vielä erikoisemmaksi tilanteen teki se, että Buffalon sivuilta ajurit oli ladattavana vain ajurilevyn kopiona.
USB-tikun asennusohjelman taso on samaa hallintapaneelin kanssa - vanhahtava ja hankala käyttää. Useamman minuutin näpyttelyn jälkeen tikku kuitenkin on asennettu ja toimii ongelmitta. Plussaa siitä, että langattomien yhteyksien hallintaa varten ei asenneta erillistä ohjelmaa, vaan se tapahtuu tavanomaisesti Windowsin omasta verkkohallinnasta.
Siirtotestit
Uutta tekniikkaa kun testataan, oleellisessa osassa on sen suorituskyky. Buffalon AirStationin kohdalla testejä ajettiin useammalla eri konfiguraatiolla: 802.11ac:n nopeus mitattiin testaamisen vuoksi mukana tulleen USB-tikun kanssa 5 GHz:n taajuudella. Vastaavasti 802.11n:n siirtonopeudet mitattiin tikun kanssa, mutta taajuutena käytettiin sekä 2,4 GHz:ä että 5 GHz:ä.
Testikokoonpano on yksinkertainen. Tiedosto siirretään kannettavalta tietokoneelta toiselle siten, että yksi kannettavista on kytkettynä langallisesti gigaisen verkkokortin kautta suoraan reitittimeen ja toinen kannettava muodostaa yhteyden langattomasti AC866-tikun kautta. Kaikki laitteet sijaitsevat samassa huoneessa noin viiden metrin päässä toisistaan. Tulokset on mitattu kahdella tavalla - siirtämällä suurikokoinen exe-tiedosto ja käyttämällä PCATTCP-ohjelmaa TCP-pakettien lähettämiseen.
Buffalon AC866-tikku rajoittaa nopeutta jonkin verran. Kun 802.11ac:sta irtoaisi parhaimmillaan 1300 Mbps, pystyy tikku korkeintaan 866 Mbps nopeuteen. Tämä näkyy selkeästi alhaisempina siirtonopeuksina kuin esimerkiksi aiemmin arvostelussa olleen ASUS RT-AC66U:n kanssa saavutettiin. Tästä syystä lukemat eivät harmillisesti ole vertailukelpoisia 802.11ac-standardia käytettäessä. Kyse ei ole reitittimen huonoudesta, vaan tikun rajoituksista. Sen sijaan 802.11n:n kohdalla tulokset ovat vertailtavissa.
Testeissä 802.11ac:lla maksimisiirtonopeus on noin 26 megatavua sekunnissa, mikä on rajoituksista huolimatta hyvä tulos. Jos tikku ei rajoittaisi kaistaa, olisivat tulokset todennäköisesti 40 MB/s hujakoilla. 802.11n:llä 5 GHz:n taajuudella tulos on 18 MB/s ja 2,4 GHz:n taajuudella 9 MB/s. 802.11ac on siis 45 % ja 188 % nopeampi, vaikkei ihan koko kaistaa saataisikaan käyttöön.
Yhteenveto
Buffalo AirStation 1750 on, etenkin hintaansa nähden, hyvä reititin. Hallintapaneelin ja ominaisuuksien puutteet on syytä ottaa huomioon, jos tietää moisia kaipaavansa, muutoin niiden merkitys on melko vähäinen. Ensiasennus sujuu nopeasti ja näppärästi, ja kavereiden tullessa kylään, antaa langattoman verkon tiedot helposti mukana tulevalla lipareella. Ulkonäöllisesti reititintä ei tarvitse hävetä, sillä se on varsin huomaamaton integroitujen antennien ansiosta ja tyylikkään ilmeen vuoksi se kestää katsettakin.
Kilpailukykyisen hinnan vuoksi AirStation 1750 on varteenotettava vaihtoehto modernia kotiverkkoa pystytettäessä. Siirtotesteissä nopeudet olivat sitä luokkaa, että kotiverkossa liikuttaa dataa koneelta toiselle taatusti tarpeeksi rivakasti, vaikka laitteet eivät vielä ac-standardia tukisivatkaan. Buffalo AirStation AC1750 maksaa noin 180 euroa.
Plussat [+] | Miinukset [-] |
+ Ulkonäkö | - Hallintapaneeli |
+ Helppo asennus | - Ominaisuuksissa vajeita |
+ Kohtuullisen hintainen | |
Arvosana: 4/5
MAINOS
MAINOS
1
1