ASUSin kannettavien tietokoneiden valikoima yltää jokseenkin päästä päähän: Huipputehokkaista peliläppäreistä aina kännykän ja tablettikoneen yhdistelmään. Arvosteltuamme kevään päätteeksi tehoyrmy G75:n, saimme testiin hieman toisenlaiseen käyttöön suunnitellun läppärin. ASUS N56VZ on multimediaviihdekone, josta löytyy Full HD -näyttö, Bang & Olufsenin kaiuttimet, Blu-ray-asema ja silti tarpeeksi potkua pelaamiseen.
Tutustutaanpa läppäriin tarkemmin.
Ulkonäkö
Siinä missä G75 muistuttaa tehokasta urheiluautoa, on N56VZ:n ulkonäkö hillitympi. Antrasiitinvärinen kansi antaa hienon ensivaikutelman, joka saa jatkoa kannen aukaisun jälkeen. Musta näppäimistö hopeanharmaalla alumiinisella kehyksellä ei näytä tylsältä, vaikka niin saattaisi olettaa - alumiininen runko ja kuvioidut kaiuttimien ritilät luovat tyylikkään vaikutelman. Ritilöistä puhuminen on oikeastaan epämairittelevaa, sillä Red Dot Design Award 2012 -palkinnonkin voittanut muotoilu on oikeasti hieno ja saa kaiuttimet sulautumaan näppäimistön ympäristöön.
Muutenkin N56 on yksi parhaimman näköisistä läppäreistä, joita vastaan on tullut. Toisin kuin ehkä joidenkin muiden merkkien koneiden kanssa, tätä kehtaa pitää mukanaan missä vain. Joku ilkikurinen saattaisi mainita jopa jotain applemaisuudesta, etenkin kun kannen ASUS-logo on valaistu.
Muovia ei ole näkyvillä muualla kuin näytön sisäpinnan reunoissa. Harjatulta alumiinilta näyttävällä kannella on heikkoutensa, rasva. Jokainen kosketuskerta jättää selvän sormenjäljen, joita se on pian kovin täynnä. Varsin harmillista, mutta en muista nähneeni vielä vastaavanlaista pintaa, joka ei jäljistä välittäisi. Nanopinnotteita odotellessa.
Kannen alta löytyy mattapintainen 15,6 tuuman Full HD -näyttö ja vastakkaiselta tasolta liki täysikokoinen taustavalaistu näppäimistö. Kirkkausasteita on kolme ja valot tietysti saa myös pois päältä. Tasohiiren kokoa on venytetty niin, että sillä on leveyttä enemmän kuin väliviivalla. Erillisiä näppäimiä siinä ei ole, vaan alareunan nurkkien painaminen ajaa saman asian. Näppäimistön oikeassa ylänurkassa on pyöreä virtanäppäin ja vasemmassa yläkulmassa samanlainen näppäin, jonka toiminnon käyttäjä voi itse päättää. Toiminnoksi saa määrättyä jokseenkin mitä vain, ohjelman ja nettisivujen avaamisesta äänen mykistämiseen tai läppärin asetuksien säätämiseen.
Koneen vasemmalta sivulla sijaitsevat jäähdytysaukot. Samoin sinne on laitettu näytöstä luetellen subwooferin liitin, VGA, verkkoliitin, HDMI ja kaksi USB 3.0 -paikkaa. Toisella puolen ovat virtaliitin, blu-ray-asema, kaksi USB 3.0 -paikkaa ja kuuloke- sekä mikrofoniliittimet. Muistikortinlukija on vasemman kämmenen alla etureunassa. Verkkoliitin on epätavallinen, sillä osan siitä peittää liikutettava läppä ja kaapeli pääsee liikkumaan liittimessä vähän joka suuntaan. Ratkaisun takana lienee halu estää liittimien hajoaminen äkillisen väännön seurauksena.
Vasemmalla olevan jäähdytyksen vuoksi reuna lämpenee rasituksessa huomattavasti. Pahimmillaan hohkaavuus on sitä luokkaa, että kättä tulee mukavuuden vuoksi pidettyä aavistuksen koholla. Ilmeisen tehokas jäähdytys siitä huolimatta on, sillä melutasoa se ei korota rasituksessakaan.
Ominaisuudet
Sisäisten kaiuttimien elementtien koko on suuri läppäriin, 32 mm, ja kotelo viisi kertaa keskimääräistä tilavampi. Nämä selittävät miksi äänet kuulostavat niin paljon tavanomaista puhinaa paremmalta. Puhdasta ääni ei ole, mutta kumimainen korostus ei ole häiritsevä, eikä sitä huomaa ilman vertailukohtaa. Sen sijaan hifistejä saattaa vaivata subbarin toistoalue, joka ei ulotu alle 80 hertsin ja jatkuu vielä 200 hertsiin asti. Tavallista käyttäjää tämäkään fakta ei kiinnosta. Jostain syystä kaiuttimet napsuvat niiden ollessa mykistettynä ja kun ääniä pitäisi kuulua. Hiljaisessa huoneessa napsumisen kuulee.
Multimediaviihteestä nautittaessa merkittävä tekijä on näyttö. ASUS:lle tyypillisesti se on tälläkin kertaa kunnossa. 15,6 tuuman Full HD -näyttö on mattapintainen ja siten miellyttävä käyttää missä tahansa ympäristössä. Mustan sävy ei yllä ihan niin tummaksi kuin voisi toivoa, mutta sen huomasin ensimmäisen kerran vasta tätä arvostelua kirjoittaessa, vaikka monipuolista käyttöä on takana jo useampi viikko. Sen sijaan näyttö osoittautui edukseen heti testijakson alussa todella laajojen katselukulmiensa vuoksi. Sivuttaissuunnassa värit toistuvat kunnolla mistä tahansa kulmasta. Pystysuunnassakin katseluasennon voi pitää huoletta rennon mukavana kontrastin kärsimättä, vaikka tietyn pisteen jälkeen kirkkaus heikkenee nopeasti, kun näyttöä taivutetaan taaksepäin.
Näppäimistön taustavalaistus on samaa hyvää tasoa G75:n kanssa. Se on ominaisuus, joka olisi syytä löytyä jokaisesta kannettavasta koneesta, varsinkin näin edullisten LED-valojen aikakautena.
Virtaprofiileja on neljä. High Performance, Entertainment, Quiet Office ja Battery Saving. Ensimmäisessä kone hurraa jatkuvasti täydellä teholla, viihdeprofiili sallii prosessorin siirtymisen säästöliekille. Toimistokäytössä turhat tehot on rajattu pois ja virtaa säästettäessä lasketaan vielä näytön kirkkauttakin. Näin oletusasetuksilla, jokaista profiilia voi hienosäätää haluamallaan tavalla. Piuha kiinni kätevimmäksi totesin High Performancen, koska muuten profiilia ei tahdo muistaa vaihtaa ennen kuin käynnistää pelin ja alkaa ihmettelemään alhaista ruudunpäivitysnopeutta. Olisikin näppärää, jos kone osaisi automaattisesti tunnistaa parhaiten sopivan profiilin.
Nykyiset prosessorit osaavat alikellottaa itseään, kun kuormitusta ei ole. Tällöin valtaosan virrasta kuluttaa näytönohjain ja näyttö, joilla ei vastaavaa toimintoa ole. NVIDIAn GT 650M -näytönohjaimesta löytyy Optimus-teknologia, jolla virtaa saadaan säästettyä merkittävästi käyttämällä rinnakkaista integroitua näytönohjainta. Vaihto tapahtuu saumattomasti kumpaankin suuntaan. Integroitu kortti on asetettu huolehtimaan työpöytäkäytöstä, kullekin ohjelmalle voi erikseen määrittää kumman kortin haluaa huolehtivan ruudun täyttämisestä.
Käyttömukavuus
Elokuvien katselua varten mukana tulee ASUSDVD-niminen ohjelma, joka huolehtii DVD- ja Blu-ray-levyjen toistamisesta. Harmillisesti ohjelman ominaisuudet ovat rajattuja ja esimerkiksi 5.1-äänien toistaminen ei sillä onnistu ilman, että ostaa maksullisen version. Muutoin elokuvat toistuvat sujuvasti ja ASUSDVD vaikuttaa käyttökelpoiselta. Melutaso ei levyasemaa käytettäessä nouse merkittävästi, jolloin läppäristä lähtevät äänet peittyvät elokuvan äänien alle.
Pidin aluksi mukana tulee ulkoista subwooferia täysin turhana, sillä ensimmäisen päivän testien perusteella se ei juurikaan tuonut lisää äänimaailmaan. Lisää päälle mukana kantamisen tuska ja laite on käytännössä turha. Onneksi olin väärässä, parempi sijainti subbarille ja homma pelittää. Tuomalla sen koneen takaa vierelle, käytti konetta sitten pöydällä tai sohvalla, saa ääniin selvästi lisää jykevyyttä. Sisäiset kaiuttimet yhdessä ulkoisen subwooferin kanssa tekevät ensimmäistä kertaa läppärillä musiikin kuuntelemisesta miellyttävää puuhaa. Näitä kehtaa käyttää muulloinkin kuin satunnaisen Youtube-musiikin kanssa, aivan hyvin jopa pirskeiden taustamusiikkina.
Optimus-tekniikan ansiosta akkukesto on loistavalla tasolla ottaen huomioon tehokkaan prosessorin. Virransäästöllä nettiä voi huolettaa käyttää vajaat neljä tuntia, vaikka näytön kirkkaus ei ihan pohjalukemissa olisikaan. Leffakäytössäkin virtaa riittää liki kolmituntiseen elokuvaan Entertainment-tilassa, virransäästöllä vielä pidempään.
Käyttömukavuuden kannalta suurimman miinuksen nappaa tasohiiri. Sillä on leveyttä niin paljon, että tavallisessa kirjoitusasennossa molemmat peukalot aiheuttavat virhenäpäytyksiä tai hiiren liikkumista osuessaan sen yläkulmiin. Hiiren ohjelmistossa on ominaisuus, jonka pitäisi minimoida tällaiset virhekosketukset, mutta se ei toimi. Onneksi koko tason saa pois käytöstä pikanäppäimellä.
Muutenkaan tasohiiren toimivuus ei ole kovin hyvä, sillä kosketuspintaiset alareunan näppäimet aiheuttavat ongelmia, jos etusormea pitää koko ajan näppäimen päällä. Ohjelmisto menee sekaisin ja luulee, että seurata tulee paikallaan olevaa sormea. Tyylikkyys on mennyt käyttömukavuuden edelle. Erillisillä näppäimillä ongelmaa ei olisi.
Jostain syystä koneen langaton verkko ei tahtonut tulla toimeen D-Linkin pari vuotta vanhan reitittimen kanssa, ei edes uudemmilla ajureilla tai reitittimen asetuksia rukkaamalla. Tavallisesti yhteys toimi aluksi hyvin, mutta alkoi äkillisesti kärsimään satunnaisesta pakettiviiveestä. Todennäköisesti kyseessä on jokin D-Linkin ohjelmiston "piirre", joka tulee esiin koneen Atheroksen piirin kanssa.
Pelisuorituskyky
Hyvän prosessorin ja GT 650M:n myötä pelitehoa löytyy melko hyvin. Kalliiden peliläppäreiden tasolle ei ylletä, mutta kone on hyvä kompromissi tehon ja hinnan suhteen. Kaikkien pelien voi olettaa pyörivän koneella, joskaan ei täysillä grafiikoilla. 650M on DirectX 11 -kortti, jonka ominaisuuksista löytyvät tuki 3D:lle ja PhysX:lle. Pelikäytössä fysiikkalaskennan suorittaa integroitu näyttis.
Intelin i7-3610QM on läppärien parhaimmistoa, ja kahdeksan gigan kokoinen keskusmuisti on riittävä. Prosessorin kellotaajuus vaihtelee 2,3 ja 3,3 gigahertsin välillä.
Testitulokset
Suoritimme pelitestejä kahdella pelillä: Call of Duty: Black Opsilla ja Battlefield 3:lla. Kummassakin pelissä tallennettiin Frapsilla ruudunpäivitysnopeus erilaisilla grafiikka-asetuksilla ja saaduista luvuista laskettiin keskiarvo.
Battlefield 3:ssa pelattavuuden taso menee medium-grafiikoissa. Sitä korkeammilla karkeilla keskimääräinen ruudunpäivitysnopeus laskee liian alhaiseksi, jotta touhusta tulisi jotain. Hidastetussa filmissä pelaaminen ei ole kivaa siinä vaiheessa, kun vastustajat vetävät reaaliajassa.
Black Opsin kohdalla tilanne on parempi, onhan pelikin iäkkäämpi. Pelattavuus säilyy parhailla mahdollisillakin grafiikoilla hyvänä. Lukemissa kerroin tarkoittaa antialiasoinnin määrää.
Testiohjelmista ajettiin 3DMark 11 ja PCMark 7. Saadut pisteet näkyvät alla. Tulokset ovat kokoonpanolla keskivertoja, säätämällä ja hiomalla irtoaisi varmasti enemmän.
Laskimme myös PI:n desimaaleja yhden miljoonan desimaalin tarkkuudella. SuperPI kertoo prosessorin raa'asta laskentatehosta. 11,5 sekunnin tulos on itseasiassa parempi kuin G75:lla, mutta koska molemmissa koneissa on sama prosessori, ei eroa laskentatehossa todellisuudessa ole.
Lämpötilat ja melu
LLämpötilatestejä varten koneella pelattiin Battlefield 3:a Ultra-grafiikoilla. Sen jälkeen kone asetettiin Battery Saving -tilaan ja lämpöjen annettiin tasaantua rauhassa. Rasituksessa prosessorin ytimien lämpötila nousee korkeimmillaan 85 asteen tienoille, GPU:n 77 asteeseen. Molemmat lukevat ovat melko korkeita, varsinkin prosessorin. Idle-tilassa lämpötila koneen sisällä on noin 54 astetta. Lukemat todistavat sen, minkä voi pistää merkille rasituksessa - ulospuhallettava ilma on melko kuumaa. Kiintolevyn osalta arvot ovat hyvissä rajoissa, yli 40 asteeseen se ei lämpene.
Äänekkääksi ei N56:sta voi sanoa. Pahimmillaan reiluun 40 desibeliin nouseva äänentaso ei ole kummoinen ja käytännössä peittyy minkä tahansa muun äänen alle.
Ohjelmistot
ASUSDVD-ohjelma avautuu oletuksena DVD- ja Blu-ray-elokuvia katsellessa. Siitä löytyy kaksi katselumoodia, joista toinen on suunniteltu käytettäväksi kaukosäätimen kanssa.
Kehittyneitä ääniominaisuuksia tukemaan mukana on MAXX Audio 3, jolla toistettavaa ääntä pääsee säätämään laajasti. Muilta osin ohjelmistotarjonta on sama kuin muissakin ASUS:n koneissa.
Loppusanat
ASUS N56VZ on hyvä läppäri. Siitä löytyy kiitettävän paljon tehoa hintaan nähden ja muutkin edellytykset viihdekäyttöön ovat olemassa. Blu-ray-asema on yhä edelleen enemmän poikkeus kuin sääntö. Laajoilla katselukulmilla varustetun näytön ansiosta elokuvaa katselee suurempikin porukka ja Bang & Olufsenin äänentoistolaitteiston vuoksi erillistä laitteistoa ei tarvita. Subwoofer tosin kannattaa pitää mukana, jos mielii saada irti muhevampia ääniä.
Suurimman moitteen saa trackpad, paras puoli on tasokas kokonaisuus. Vajaan tuhannen euron hintaan halvempi N56VZ:n malleista on hyvä ostos. Blu-ray-asemalla ja suuremmalla kiintolevyllä varustetun arvostelumallin suositushinta on 1299 euroa.
Plussat:
+ Tyylikkyys
+ Äänen- ja kuvanlaatu
+ Tasaisen laadukas
Miinukset:
- Lämpenee selvästi
- Kotelokin lämpenee
- Tasohiiri virhekosketuksineen
Tutustutaanpa läppäriin tarkemmin.
ASUS N56VZ
|
Ulkonäkö
Siinä missä G75 muistuttaa tehokasta urheiluautoa, on N56VZ:n ulkonäkö hillitympi. Antrasiitinvärinen kansi antaa hienon ensivaikutelman, joka saa jatkoa kannen aukaisun jälkeen. Musta näppäimistö hopeanharmaalla alumiinisella kehyksellä ei näytä tylsältä, vaikka niin saattaisi olettaa - alumiininen runko ja kuvioidut kaiuttimien ritilät luovat tyylikkään vaikutelman. Ritilöistä puhuminen on oikeastaan epämairittelevaa, sillä Red Dot Design Award 2012 -palkinnonkin voittanut muotoilu on oikeasti hieno ja saa kaiuttimet sulautumaan näppäimistön ympäristöön.
Muutenkin N56 on yksi parhaimman näköisistä läppäreistä, joita vastaan on tullut. Toisin kuin ehkä joidenkin muiden merkkien koneiden kanssa, tätä kehtaa pitää mukanaan missä vain. Joku ilkikurinen saattaisi mainita jopa jotain applemaisuudesta, etenkin kun kannen ASUS-logo on valaistu.
Muovia ei ole näkyvillä muualla kuin näytön sisäpinnan reunoissa. Harjatulta alumiinilta näyttävällä kannella on heikkoutensa, rasva. Jokainen kosketuskerta jättää selvän sormenjäljen, joita se on pian kovin täynnä. Varsin harmillista, mutta en muista nähneeni vielä vastaavanlaista pintaa, joka ei jäljistä välittäisi. Nanopinnotteita odotellessa.
Kannen alta löytyy mattapintainen 15,6 tuuman Full HD -näyttö ja vastakkaiselta tasolta liki täysikokoinen taustavalaistu näppäimistö. Kirkkausasteita on kolme ja valot tietysti saa myös pois päältä. Tasohiiren kokoa on venytetty niin, että sillä on leveyttä enemmän kuin väliviivalla. Erillisiä näppäimiä siinä ei ole, vaan alareunan nurkkien painaminen ajaa saman asian. Näppäimistön oikeassa ylänurkassa on pyöreä virtanäppäin ja vasemmassa yläkulmassa samanlainen näppäin, jonka toiminnon käyttäjä voi itse päättää. Toiminnoksi saa määrättyä jokseenkin mitä vain, ohjelman ja nettisivujen avaamisesta äänen mykistämiseen tai läppärin asetuksien säätämiseen.
Koneen vasemmalta sivulla sijaitsevat jäähdytysaukot. Samoin sinne on laitettu näytöstä luetellen subwooferin liitin, VGA, verkkoliitin, HDMI ja kaksi USB 3.0 -paikkaa. Toisella puolen ovat virtaliitin, blu-ray-asema, kaksi USB 3.0 -paikkaa ja kuuloke- sekä mikrofoniliittimet. Muistikortinlukija on vasemman kämmenen alla etureunassa. Verkkoliitin on epätavallinen, sillä osan siitä peittää liikutettava läppä ja kaapeli pääsee liikkumaan liittimessä vähän joka suuntaan. Ratkaisun takana lienee halu estää liittimien hajoaminen äkillisen väännön seurauksena.
Vasemmalla olevan jäähdytyksen vuoksi reuna lämpenee rasituksessa huomattavasti. Pahimmillaan hohkaavuus on sitä luokkaa, että kättä tulee mukavuuden vuoksi pidettyä aavistuksen koholla. Ilmeisen tehokas jäähdytys siitä huolimatta on, sillä melutasoa se ei korota rasituksessakaan.
Ominaisuudet
Sisäisten kaiuttimien elementtien koko on suuri läppäriin, 32 mm, ja kotelo viisi kertaa keskimääräistä tilavampi. Nämä selittävät miksi äänet kuulostavat niin paljon tavanomaista puhinaa paremmalta. Puhdasta ääni ei ole, mutta kumimainen korostus ei ole häiritsevä, eikä sitä huomaa ilman vertailukohtaa. Sen sijaan hifistejä saattaa vaivata subbarin toistoalue, joka ei ulotu alle 80 hertsin ja jatkuu vielä 200 hertsiin asti. Tavallista käyttäjää tämäkään fakta ei kiinnosta. Jostain syystä kaiuttimet napsuvat niiden ollessa mykistettynä ja kun ääniä pitäisi kuulua. Hiljaisessa huoneessa napsumisen kuulee.
Multimediaviihteestä nautittaessa merkittävä tekijä on näyttö. ASUS:lle tyypillisesti se on tälläkin kertaa kunnossa. 15,6 tuuman Full HD -näyttö on mattapintainen ja siten miellyttävä käyttää missä tahansa ympäristössä. Mustan sävy ei yllä ihan niin tummaksi kuin voisi toivoa, mutta sen huomasin ensimmäisen kerran vasta tätä arvostelua kirjoittaessa, vaikka monipuolista käyttöä on takana jo useampi viikko. Sen sijaan näyttö osoittautui edukseen heti testijakson alussa todella laajojen katselukulmiensa vuoksi. Sivuttaissuunnassa värit toistuvat kunnolla mistä tahansa kulmasta. Pystysuunnassakin katseluasennon voi pitää huoletta rennon mukavana kontrastin kärsimättä, vaikka tietyn pisteen jälkeen kirkkaus heikkenee nopeasti, kun näyttöä taivutetaan taaksepäin.
Näppäimistön taustavalaistus on samaa hyvää tasoa G75:n kanssa. Se on ominaisuus, joka olisi syytä löytyä jokaisesta kannettavasta koneesta, varsinkin näin edullisten LED-valojen aikakautena.
Virtaprofiileja on neljä. High Performance, Entertainment, Quiet Office ja Battery Saving. Ensimmäisessä kone hurraa jatkuvasti täydellä teholla, viihdeprofiili sallii prosessorin siirtymisen säästöliekille. Toimistokäytössä turhat tehot on rajattu pois ja virtaa säästettäessä lasketaan vielä näytön kirkkauttakin. Näin oletusasetuksilla, jokaista profiilia voi hienosäätää haluamallaan tavalla. Piuha kiinni kätevimmäksi totesin High Performancen, koska muuten profiilia ei tahdo muistaa vaihtaa ennen kuin käynnistää pelin ja alkaa ihmettelemään alhaista ruudunpäivitysnopeutta. Olisikin näppärää, jos kone osaisi automaattisesti tunnistaa parhaiten sopivan profiilin.
Nykyiset prosessorit osaavat alikellottaa itseään, kun kuormitusta ei ole. Tällöin valtaosan virrasta kuluttaa näytönohjain ja näyttö, joilla ei vastaavaa toimintoa ole. NVIDIAn GT 650M -näytönohjaimesta löytyy Optimus-teknologia, jolla virtaa saadaan säästettyä merkittävästi käyttämällä rinnakkaista integroitua näytönohjainta. Vaihto tapahtuu saumattomasti kumpaankin suuntaan. Integroitu kortti on asetettu huolehtimaan työpöytäkäytöstä, kullekin ohjelmalle voi erikseen määrittää kumman kortin haluaa huolehtivan ruudun täyttämisestä.
Käyttömukavuus
Elokuvien katselua varten mukana tulee ASUSDVD-niminen ohjelma, joka huolehtii DVD- ja Blu-ray-levyjen toistamisesta. Harmillisesti ohjelman ominaisuudet ovat rajattuja ja esimerkiksi 5.1-äänien toistaminen ei sillä onnistu ilman, että ostaa maksullisen version. Muutoin elokuvat toistuvat sujuvasti ja ASUSDVD vaikuttaa käyttökelpoiselta. Melutaso ei levyasemaa käytettäessä nouse merkittävästi, jolloin läppäristä lähtevät äänet peittyvät elokuvan äänien alle.
Pidin aluksi mukana tulee ulkoista subwooferia täysin turhana, sillä ensimmäisen päivän testien perusteella se ei juurikaan tuonut lisää äänimaailmaan. Lisää päälle mukana kantamisen tuska ja laite on käytännössä turha. Onneksi olin väärässä, parempi sijainti subbarille ja homma pelittää. Tuomalla sen koneen takaa vierelle, käytti konetta sitten pöydällä tai sohvalla, saa ääniin selvästi lisää jykevyyttä. Sisäiset kaiuttimet yhdessä ulkoisen subwooferin kanssa tekevät ensimmäistä kertaa läppärillä musiikin kuuntelemisesta miellyttävää puuhaa. Näitä kehtaa käyttää muulloinkin kuin satunnaisen Youtube-musiikin kanssa, aivan hyvin jopa pirskeiden taustamusiikkina.
Optimus-tekniikan ansiosta akkukesto on loistavalla tasolla ottaen huomioon tehokkaan prosessorin. Virransäästöllä nettiä voi huolettaa käyttää vajaat neljä tuntia, vaikka näytön kirkkaus ei ihan pohjalukemissa olisikaan. Leffakäytössäkin virtaa riittää liki kolmituntiseen elokuvaan Entertainment-tilassa, virransäästöllä vielä pidempään.
Käyttömukavuuden kannalta suurimman miinuksen nappaa tasohiiri. Sillä on leveyttä niin paljon, että tavallisessa kirjoitusasennossa molemmat peukalot aiheuttavat virhenäpäytyksiä tai hiiren liikkumista osuessaan sen yläkulmiin. Hiiren ohjelmistossa on ominaisuus, jonka pitäisi minimoida tällaiset virhekosketukset, mutta se ei toimi. Onneksi koko tason saa pois käytöstä pikanäppäimellä.
Muutenkaan tasohiiren toimivuus ei ole kovin hyvä, sillä kosketuspintaiset alareunan näppäimet aiheuttavat ongelmia, jos etusormea pitää koko ajan näppäimen päällä. Ohjelmisto menee sekaisin ja luulee, että seurata tulee paikallaan olevaa sormea. Tyylikkyys on mennyt käyttömukavuuden edelle. Erillisillä näppäimillä ongelmaa ei olisi.
Jostain syystä koneen langaton verkko ei tahtonut tulla toimeen D-Linkin pari vuotta vanhan reitittimen kanssa, ei edes uudemmilla ajureilla tai reitittimen asetuksia rukkaamalla. Tavallisesti yhteys toimi aluksi hyvin, mutta alkoi äkillisesti kärsimään satunnaisesta pakettiviiveestä. Todennäköisesti kyseessä on jokin D-Linkin ohjelmiston "piirre", joka tulee esiin koneen Atheroksen piirin kanssa.
Pelisuorituskyky
Hyvän prosessorin ja GT 650M:n myötä pelitehoa löytyy melko hyvin. Kalliiden peliläppäreiden tasolle ei ylletä, mutta kone on hyvä kompromissi tehon ja hinnan suhteen. Kaikkien pelien voi olettaa pyörivän koneella, joskaan ei täysillä grafiikoilla. 650M on DirectX 11 -kortti, jonka ominaisuuksista löytyvät tuki 3D:lle ja PhysX:lle. Pelikäytössä fysiikkalaskennan suorittaa integroitu näyttis.
Intelin i7-3610QM on läppärien parhaimmistoa, ja kahdeksan gigan kokoinen keskusmuisti on riittävä. Prosessorin kellotaajuus vaihtelee 2,3 ja 3,3 gigahertsin välillä.
Testitulokset
Suoritimme pelitestejä kahdella pelillä: Call of Duty: Black Opsilla ja Battlefield 3:lla. Kummassakin pelissä tallennettiin Frapsilla ruudunpäivitysnopeus erilaisilla grafiikka-asetuksilla ja saaduista luvuista laskettiin keskiarvo.
Battlefield 3:ssa pelattavuuden taso menee medium-grafiikoissa. Sitä korkeammilla karkeilla keskimääräinen ruudunpäivitysnopeus laskee liian alhaiseksi, jotta touhusta tulisi jotain. Hidastetussa filmissä pelaaminen ei ole kivaa siinä vaiheessa, kun vastustajat vetävät reaaliajassa.
Black Opsin kohdalla tilanne on parempi, onhan pelikin iäkkäämpi. Pelattavuus säilyy parhailla mahdollisillakin grafiikoilla hyvänä. Lukemissa kerroin tarkoittaa antialiasoinnin määrää.
Testiohjelmista ajettiin 3DMark 11 ja PCMark 7. Saadut pisteet näkyvät alla. Tulokset ovat kokoonpanolla keskivertoja, säätämällä ja hiomalla irtoaisi varmasti enemmän.
Laskimme myös PI:n desimaaleja yhden miljoonan desimaalin tarkkuudella. SuperPI kertoo prosessorin raa'asta laskentatehosta. 11,5 sekunnin tulos on itseasiassa parempi kuin G75:lla, mutta koska molemmissa koneissa on sama prosessori, ei eroa laskentatehossa todellisuudessa ole.
Lämpötilat ja melu
LLämpötilatestejä varten koneella pelattiin Battlefield 3:a Ultra-grafiikoilla. Sen jälkeen kone asetettiin Battery Saving -tilaan ja lämpöjen annettiin tasaantua rauhassa. Rasituksessa prosessorin ytimien lämpötila nousee korkeimmillaan 85 asteen tienoille, GPU:n 77 asteeseen. Molemmat lukevat ovat melko korkeita, varsinkin prosessorin. Idle-tilassa lämpötila koneen sisällä on noin 54 astetta. Lukemat todistavat sen, minkä voi pistää merkille rasituksessa - ulospuhallettava ilma on melko kuumaa. Kiintolevyn osalta arvot ovat hyvissä rajoissa, yli 40 asteeseen se ei lämpene.
Äänekkääksi ei N56:sta voi sanoa. Pahimmillaan reiluun 40 desibeliin nouseva äänentaso ei ole kummoinen ja käytännössä peittyy minkä tahansa muun äänen alle.
Ohjelmistot
ASUSDVD-ohjelma avautuu oletuksena DVD- ja Blu-ray-elokuvia katsellessa. Siitä löytyy kaksi katselumoodia, joista toinen on suunniteltu käytettäväksi kaukosäätimen kanssa.
Kehittyneitä ääniominaisuuksia tukemaan mukana on MAXX Audio 3, jolla toistettavaa ääntä pääsee säätämään laajasti. Muilta osin ohjelmistotarjonta on sama kuin muissakin ASUS:n koneissa.
Loppusanat
ASUS N56VZ on hyvä läppäri. Siitä löytyy kiitettävän paljon tehoa hintaan nähden ja muutkin edellytykset viihdekäyttöön ovat olemassa. Blu-ray-asema on yhä edelleen enemmän poikkeus kuin sääntö. Laajoilla katselukulmilla varustetun näytön ansiosta elokuvaa katselee suurempikin porukka ja Bang & Olufsenin äänentoistolaitteiston vuoksi erillistä laitteistoa ei tarvita. Subwoofer tosin kannattaa pitää mukana, jos mielii saada irti muhevampia ääniä.
Suurimman moitteen saa trackpad, paras puoli on tasokas kokonaisuus. Vajaan tuhannen euron hintaan halvempi N56VZ:n malleista on hyvä ostos. Blu-ray-asemalla ja suuremmalla kiintolevyllä varustetun arvostelumallin suositushinta on 1299 euroa.
Plussat:
+ Tyylikkyys
+ Äänen- ja kuvanlaatu
+ Tasaisen laadukas
Miinukset:
- Lämpenee selvästi
- Kotelokin lämpenee
- Tasohiiri virhekosketuksineen
Arvosana: 4/5
MAINOS
MAINOS
1
25.07.2012 20:28
#1
Hienolta kannettavalta vaikuttaa, mutta kyllä se pöytäkoneen hinta-laatu-suhde on edelleen se ykkönen.
25.07.2012 20:53
#2
1+
1